Suomalaisen tyttökirjallisuuden äiti Rauha S. Virtanen

Virva oli hiljaa ja katseli taivasta, joka levisi suurena ja tyynenä, kirkkaan avarana, hohtaen lännessä omenanvihreälle ja punervalle. Ilmassa oli ohut sininen kajo - tuoksui puhtaalle havulle, lumelle ja vedelle, ja joukkoon sekaantui myös viimevuotisten lehtien lahoa lemua. Koivujen silmut olivat täynnä elämää, ja peipposen liverrys solisi talon takana metsässä. (s.105, Seljan tytöt)

Seljan tyttöjen maailma Leppäkertunkujalta aina Chileen asti on temmannut minut mukaansa viime viikkojen ajan. Olen nähnyt, kuullut, tuntenut, haistanut, maistanut, kokenut ja elänyt yhdessä heidän kanssaan elämän pieniä ja suuria asioita. Minulla ei riitä sanat kuvaamaan tätä maailmaa, mutta onneksi Rauhalla on sanat hallussaan ja ne soljuu, todellakin soljuu suloisen sulavasti. Huom. minä en ole runoilija, vaikka epätoivoisesti yritänkin sisäistä runokieltäni herättää, mutta Seljoilla runoilua harrastetaan ahkerasti. He ovat luovia, taiteellisia, niin erilaisia keskenään, aktiivisia, eläväisiä, mutta eihän heitä oikeasti ole olemassa, vaikka siltä minusta on tuntunut...

Lapsuudessani tai nuoruudessani en ole lukenut kuin yhden Selja-kirjan ja se ei ollut sarjan ensimmäinen. Kirjastostani ei saanut kaikkia kirjoja, joten Seljat jäivät minulle hieman oudoiksi ja hämäriksi mielikuviksi. Nyt aikuisiällä luin ne ilmestymisjärjestyksessä ja viehätyin lämminhenkisiin kirjoihin aivan tavattomasti. Sarjan aloittaa Seljan tytöt, joka on ilmestynyt vuonna 1955. Rauha oli vasta 24-vuotias, kun hän kirjoitti ensimmäisen Selja-romaaninsa ja siitä tuli heti suuri menestys. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, tapasin Rauha S. Virtasen nuortenkirjailijoiden seminaarissa. Siellä hän kertoi ensimmäisestä Seljan tytöt-versiosta, joka oli "yhteenpötköön" kirjoitettu ja kustantajan kehoituksesta Rauhan piti kirjoittaa se uudelleen ja jakaa lukuihin ja kappaleisiin. Siinä oli Rauhalla "hiki hatussa" puurtamista. Seljan tytöt saivat jatkoa suuren suosion siivittämin ja seuravaksi ilmestyivät Tapaamme Seljalla 1957, Virva Seljan yksityisasia 1960 ja Tuntematon Selja 1964. Sitten Rauha piti taukoa ja meni melkein 40 vuotta, ennen kun Selja-sarja sai lisää jatkoa. Seljalta maailman ääreen ilmestyi 2001 ja sarjan päättää Seljan Tuli ja Lumi 2009.

Ensimmäinen romaani Seljan tytöt kertoo Seljan perheestä - heidän neljästä tyttärestään Krisistä, Margaritasta, Virvasta ja Dodosta, kirjailija-isä Rikusta ja äitipuolesta Reasta. Isä Riku menee uudelleen naimisiin ja tyttäret eivät kovin helpolla sulata uutta äitipuoltaan. Rea itsekin on vasta 24-vuotias ja hän suhtautuu todella aikuismaisen kypsästi tyttöjen nuivaan ja ynseään vastaanottoon. Tämä Rean hahmo on mietittänyt minua kovasti. Hän on äidillinen ja huolehtiva hoivaajatyyppi, kotirouva, myöhemmin kotiäiti, joka luopuu sairaanhoitajan työstään avioituessaan. Hän ei koskaan menetä hermojaan, vaikka Margaritan temppu onkin todella katala hänen rikkoessaan tahallaan Rean hienot mokkakupit. Rea tuntuukin ikäistään vanhemmalta. Kirjassa näkyvät perinteiset sukupuoliroolit, sillä Riku-isä on perheen pää ja elättäjä, mutta toisaalta Rea hoitaa perheen raha-asioita. Selja-sarjassa ei kuitenkaan hehkuteta perinteistä ydinperhemallia. Kirjoissa kuvataan moninaisia perhemuotoja yksinhuoltajista isovanhempiin huoltajina, perhe-elämän ongelmia kuten välinpitämättömyyttä, alkoholismia ja uusperheen sopetumisvaikeuksia.

Olen miettinyt myös Seljan tyttäriä, jotka kaikki ovat omia persoonallisuuksiaan ja suosikkejani heistä. Kris on vanhin heistä ja se järkevä tyyppi perheessä. Hän pitää koulutusta ja opiskelua tärkeänä ennen perheen perustamista. Margarita on temperamenttinen, taiteellinen ja itsekäskin. Virva on taas ujo, haaveileva ja kirjoittava hahmo, johon on helppo samaistua. Dodo on kuitenkin sarjan kiinnostavin hahmo mielestäni, sillä hänessä tapahtuu kaikista eniten muutosta kiltistä ja tottelevaisesta tytöstä itsenäiseksi ja rohkeaksi toimijaksi. Kaikki tytöt kouluttautuvat ja luovat niin sanotusti omaa uraansa. Perheellistyminen ei myöhemmissä vaiheissa ole enää este työssäkäymiselle.

Selja-kirjoissa on paljon muitakin ihania henkilöhahmoja ja tytöillä on laajat ystävä- ja tuttavapiirit. He perustavat yhdessä ystäviensä kanssa Maailmanparantajien kerhon. Kirjoissa on aatteita ja politiikkaa mukana ja on kiinnostavaa lukea tuon ajan historiallisista tapahtumista. Chilen jännittävistä tapahtumista ja vallankumouksesta kertovat kaksi viimeisintä kirjaa. On jotenkin hämmästyttävää lukea suomalaisista nuorista, jotka ovat ollet niin aktiivisia toimijoita oman aatteensa puolesta, halunneet "parantaa maailmaa" ja järjestäneet erilaisia tapahtumia. Rauha on kirjoittanut Selja-sarjan lisäksi useita nuorten kirjoja, kuunnelmia ja näytelmiä ja hänen tuotantoaan voi nähdä tästä linkistä: http://wsoy.fi/yk/authors/show/444

Tiedättekös, että Rauha on 78-vuotias ja edelleen kirjoittaa. Hän on isoäiti ja viettää paljon aikaa lastenlastensa kanssa. Minulle oli suuri kunnia tavata hänet seminaarissa ja aarteinani nyt vaalin hänen nimikirjoituksellaan omistamia Selja-kirjojani. Mielestäni Rauha S. Virtanen on luonut hienoa suomalaista tyttökirja-genreä. Noilta ikinuorilta vekkulisilmiltä voisi pyytää vieläkin uutta Selja-kirjaa...Rauha kyllä kuuntelee fanejaan...