Calpurnia Tate on 11-vuotias teksasilaistyttö, joka jakaa rakkaan harrastuksen luonnon tutkimiseen isoisänsä kanssa. Nuori luonnontutkija tekee tieteellisen tarkkoja havaintoja ja on kiinnostunut Darwinin evoluutioteoriasta. Etäisestä isoisästä tulee vähitellen läheinen tukihenkilö ja opastaja Calpurnia-tytön elämässä. Yhdessä he löytävät uuden kasvilajin. Calpurnia tuntee itsensä erilaiseksi kuin muut tytöt. Hän ei välitä käsitöistä eikä kotitaloustöistä, jotka kuuluvat olennaisesti 1800-luvun tyttöjen elämään. Calpurnian äiti haluaa siirtää perinteet perheen ainoalle tyttärelle ja alkaa opettaa naisille sopivia tehtäviä ja taitoja tulevana perheenemäntänä. Calpurnia taas haaveilee mahdollisuudesta opiskella yliopistossa ja tutkijan ammatista, mutta tuntee olevansa ansassa. Tyttöyden ja naiseuden rajoitukset hallitsevat hyvin vahvasti kirjan tematiikkaa.
Luonnonlapsi Calpurnia Tate (Karisto, 2011) on moderni vanhan ajan tyttökirja. Kirjan ansiona pidän tyttöyden laajentamista perinteisistä tyttökirjamalleista. Tytötkin ovat kiinnostuneita tieteestä ja erityisesti luonnontieteestä. Tämä nuortenkirja sopii ilman muuta nuorille tyttölukijoille, joille se onkin suunnattu. Klassikoksi tätä en kuitenkaan kutsuisi. Minä-muotoinen kerronta ei ole aina kovin vetävää. Kirjan loppu osoittautui myös pettymykseksi. Calpurnian ongelmat jäävät roikkumaan ilmaan. Kaipasin selkeämpää loppuratkaisua ja mietin mahtaako kirjailija kirjoittaa jatkoa tarinaan, mutta ilmeisesti ei. Kirjailija Jacqueline Kelly ennakoi haastattelussaan Calpurnialle eli Callielle seuraavanlaista tulevaisuutta: isoisä jättää Calpurnialle rahaa, jotta hän pääse opiskelemaan Teksasin yliopistoon luonnontieteitä. Hänestä tulee ensimmäinen naisbiologi Teksasissa. Tällaisen jatkon kirjoittaminen tekisi kyllä tyttökirjaklassikon.
Kirjassa on kiinnostavasti kuvattu historiallisia ilmiöitä kuten automobiilin ja puhelimen tuloa pikkukaupunkiin. Erityisesti minua huvitti kokiksesta tykkäväänä lukea, kun Calpurnia juo ensimmäisen kerran Coca-Colaa. Kirjan kansikuva on samanlainen kuin alkuteoksessakin The Evolution of Calpurnia Tate, joka palkittiin USA:ssa arvostetulla lastenkirjapalkinnolla. Luonnonlapsi Calpurnia Tatesta on kirjoitettu myös Lumiomena-, Sininen linna-, Kujerruksia-, Vinttikamarissa- ja Kirjakirppu-blogeissa.
Minusta tämä oli viehättävä kirja, mutta se jäi silti minulta kesken. Se johtui lähinnä siitä, etten vain jaksa lukea nuortenkirjoja enää. Totesin sen viime vuonna, kun yritin pitkästä aikaa tämän lisäksi muutamaa muuta. Mutta halusin säästää kirjan siltä varalta, että tytär (tai vaikka poikakin) innostuisi sen joskus tulevaisuudessa lukemaan. Se olisi suloista ja rohkaisisin siihen ilman muuta. :)
VastaaPoistaOlen kanssasi samaa mieltä siitä, että Calpurina Tate on ehdottomasti tyttökirja, mutta ei klassikko. Siinä on monia tyttökirjaklassikkojen piirteitä, mutta aika näyttää, tuleeko kirjasta aikaa kestävä ja rakastettu. Olisi aika hauskaa, jos Kelly kirjoittaisi muutaman lisäkirjan Calpurinasta.
VastaaPoistaMinä pidin kirjasta, etenkin juuri siitä että Calpurinia on luonnontieteilijä ja että Kelly osaa kuvata hauskasti yli sadan vuoden takaisen teksasilaisen pikkukaupungin elämää.
Calpurina Taten kansi on kyllä harvinaisen onnistunut. Itse asiassa se kiinnitti huomioni ennen kuin edes tiesin, millaisesta kirjasta oli kysymys.
tuota en ole tainnut lukea
VastaaPoista"Moderni vanhanajan tyttökirja" on hyvä luonnehdinta! Kyllä tästä tosiaan taisi puuttua se jokin, mikä tekee kirjasta klassikon, mutta toivottavasti kirja saisi nyt paljon lukijoita.
VastaaPoistaCalpurinia... Apua! Tietenkin Calpurnia. :)
VastaaPoistaKaroliina, minulla oli käynnistysvaikeuksia kirjan kanssa, niin kuin Maria sanoi siitä puuttuu jokin juju. Ehkäpä Calpurnia jää jollain tavalla etäiseksi, mutta olisi jännä kuulla, miten nuoret lukijat kokevat kirjan ja imaiseeko tarina mukaansa. Katja, lukisin kyllä jos Calpurniaan (nimi on vähän hankala!) kirjoitettaisiin jatkoa, koska tuo asetelma on todella kiinnostava.
VastaaPoista(Ei se Calpurnia ole ollenkaan hankala nimi, mutta kirjoittelin eilen unenpöpperössä mitä sattuu. Neljän tunnin yöunet edellisenä yönä ovat vähän huono juttu! :))
VastaaPoistaLuin ton just eilen :)
VastaaPoistaHyvä oli!