lauantai 1. syyskuuta 2012

Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja (Rauniolinna)

Mitä tarkoittaa aikuisten tyttökirja? Tyttökirjaklassikko aikuisille? Tätä määritelmää jäin miettimään lukiessani Dodie Smithin Linnanneidon lokirjaa (Gummerus, 2002), jota on määritelty näillä sanoilla. Montgomeryn Sininen linna menee ilman muuta tähän kategoriaan kuten myös Montgomeryn viime vuosina suomennetut Sara-kirjat, Pat-kirjat sekä Hedelmätarhan Kilmeny. Viimeksi mainittua en ole vielä lukenutkaan. Kirjastosta näitä kirjoja voi löytää aikuisten hyllystä, romantiikan hyllystä tai nuortenkirjoista. Linnanneidon lokikirjaa lukiessa minulle tuli voimakas mielleyhtymä Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaaniin. Olen lukenutkin jostain (kun vain muistaisin mistä), että Kotiopettajattaren romaania voidaan pitää tyttökirjallisuuden varhaisimpina esikuvana. Onhan tässä klassikossa hyvinkin tyttökirjamaisia piirteitä. Alcott, Montgomery ym. ovat varmasti kirjansa lukeneet.


Toinen asia, mikä alkoi samalla pohdituttaa eli mitä itse asiassa tarkoittaa tyttökirjamaisuus. Sellaisia sanoja, jotka kuvaavat lajia nousi mieleeni kuten viattomuus, nuoruus, kasvaminen, tytöstä naiseksi, kirjoittaminen, haaveileminen, ihastuminen, ensirakkaus, romanttinen, hyveellisyys, puhtaus, vaikeuksien voittaminen, onnellinen loppu. Millä sanoilla te kuvailisitte tyttökirjamaisuutta? Auttakaa nyt tutkijaa hädässä saamaan määritelmä!


Linnanneidon lokikirja ilmestyi Suomessa ensimmäisen kerran nimellä Rauniolinna (Otava, suom. Kaarina Ruohtula) 1949. Vuotta aikaisemmin kirjailija oli julkaissut esikoisromaaninsa I Capture the Castle kotimaassaan Britanniassa sekä Yhdysvalloissa, missä asui kirjoittaessaan. Uuden painoksen on suomentanut Marja Helanen-Ahtola. Vertailin suomennoksia keskenään, kun sain molemmat kirjat lainaan kirjastosta enkä huomannut niissä mitään suurempia eroja. Kumpaakin kirjaa luki sujuvasti, mutta työmatkoilla oli kätevämpi kuljettaa uudempaa kevyempää versiota, joka ei myöskään ollut niin pölyinen.


Ihastuin kirjaan heti ensimmäisistä sivuista lähtien. Minä-muotoinen kerronta on hellyyttävää ja hauskaa. 17-vuotias, älykäs teinityttö Cassandra Mortmain kirjoittaa päiväkirjaansa ja kertoo erikoisen perheensä tarinaa. Mortmainin perhe asuu mahtavassa rauniolinnassa vuokralla, mutta muuten herrasväki elää köyhyydessä. Huonekalut on myyty ja ruuasta on pulaa. Kuuluisa kirjailija-isä on julkaissut vain yhden kirjan, kärsii kirjoittamisblokista ja elää erakoituneena linnoittautuneena työhuoneeseensa. Cassandran persoonallinen ja värikäs äitipuoli Topaz toimii taiteilijoiden mallina. Muutaman vuoden vanhempi Rose-sisar haaveilee avioliitosta rikkaan miehen kanssa. Thomas-veli opiskelee ja perheenjäsen komea Stephen auttelee linnan töissä. Asiat muuttuvat, kun linnan varakas amerikkalainen vuokraisäntä tulee veljensä kanssa asumaan lähistölle. Rakkautta on ilmassa! Kirjastonhoitajatuttuni sanoi minulle viisaasti, kun ihmettelin kirjan sijaintia romantiikan puolella, että Rakkaus maailmaa pyörittää!


Mitä tyttökirjamaista Linnanneidon lokikirjassa siispä on? Cassandra haaveilee kirjailijanurasta kuten monet muutkin tyttökirjojen sankarittaret. Cassandrassa on Uudenkuun Emiliaa, Virvaa Seljaa ja vähän Pikku naisten Jo Marchia. Jon tavoin Cassandralle vaatteet eivät ole niin tärkeitä kuin taas Rose-siskolle vrt. Jon sisko Amy March. Cassandra rakastuu onnettomasti sisarensa kihlattuun. Voi sitä teiniangstia, joka välillä hieman ryydyttikin! Cassandralla on myös uskontoon liittyviä vakavia pohdintoja. Minun oli pakko selailla Pikku naisia ja Viimevuotisia ystäviä, kun aloin miettimään, että Amyhan nai Laurien, kun Jo ei häntä huolinut. Ehkäpä Jo ei halunnut antautua rakkaudelle ja intohimolle. Järkiavioliitto, joka vieläkin ärsyttää! Pidin muuten Cassandran loppuratkaisusta. Siinä oli jotain feminististä meininkiä. Toisaalta minua nauratti epäsovinnaisuudet, jotka eivät ole kovin tyttökirjamaisia piirteitä kuten Rosen ehdotus itsensä myymisestä rahan ansaitsemistarkoituksessa. Myös Cassandran alkoholin nauttiminen baarissa alaikäisenä ei ihan sovi vanhanajan tyttökirjahenkeen. Seksuaalisuuteen vihjattiin myös, mutta hyvin hienovaraisesti.


Vaikka loppupuolella jonkin verran puuduin, niin kirjan miljöö on aivan ihana ja maisemakuvaus linnan ympäristössä. Montgomeryläisyyden voi aistia, ja Smithin tyyli on hyvin humoristista. Kiinnostavia oli myös vastakkainasettelut perienglantilaisuuden ja amerikkalaisuuden välillä. Unohtumattomana ja visuaalisena kuvana varmasti jää mieleeni ikuisiksi ajoiksi kuutamouinti vallihaudassa...


Lopuksi, vielä kertokaahan vinkkejä muista mahdollisista aikuisten tyttökirjoista. Mitkä ovat teidän mielestänne aikuisten tyttökirjaklassikkoja?


p.s. Kannattaa myös tehdä Amman kehittelemä testi, sopiiko Linnanneidon lokikirja juuri sinulle!

6 kommenttia:

  1. Kiehtova kysymys! Linnanneidon lokikirjaan ja Siniseen linnaan määritelmä "aikuisten tyttökirja" sopii todella hyvin, mutta Sara- ja Pat-kirjoista (varsinkaan ensimmäisestä Pat-kirjasta) en ole niin varma. Luulen, että viimeksi mainittuja markkinoidaan aikuisille sen vuoksi, että aika on jossain määrin ajanut niiden ohi nuortenkirjoina, siis että nykytytöt haluavat lukea muunlaisia kirjoja. Kirjoihin tartumme sitten me Montgomery-nostalgikot :).

    Hyvin luonnehdit tuota tyttökirjamaisuutta, ei tule heti mieleen lisättävää. Jos nyt jotain yritän keksiä niin tyttökirjoissa usein tunnelmoidaan luonnosta/puutarhoista, sankarttaren äiti on usein kuollut ja tyttö on joko ainokainen tai hänellä on monta siskoa - veljiä esiintyy tyttökirjoissa harvoin.

    VastaaPoista
  2. Tässä klassikko, joka on ollut jo pitkään mielessäni! On siis yhä lukematta, jonain päivänä vielä... =D

    VastaaPoista
  3. Aikuisten tyttökirjoja onkin hauska miettiä. Luin tämän viime joulukuussa (bloggasin tammikuussa) ja määrittelin kirjan nimenomaan "aikuisten tyttökirjaklassikoksi". :)

    En silloin miettinyt määritelmää sen paremmin, mutta varmastikin jonkinlainen päähenkilön henkinen tyttöys on määräävä tekijä: tässäkin juuri sellainen omatoiminen tuittupää, jolla on kirjallisia pyrkimyksiä ja joka on hyvä tarkkailemaan arkea ja samalla ehkä järjestelemään muiden asioita. Tällä perusteella tosin Jane Austenin Emmakin olisi aikuisten tyttökirja... Mutta Cassandrahan onkin iältään vielä tyttö - tai ainakin vasta aikuisuuden kynnyksellä.

    VastaaPoista
  4. Hyvä kysymys tosiaan! Itse koin, että Selja-sarjan toiseksi uusin "Seljalta maailman ääreen" oli täydellinen tyttökirja aikuisiksi kasvaneille Seljan tyttöjen ystäville.

    VastaaPoista
  5. Maria, Katja ja Elma Ilona kiitos kiinnostavista pohdinnoistanne! Kirjailijuuskin (maine tai leima?) vaikuttaa asiaan kuten Montgomeryllä ja Virtasella.

    Maria, Sara-kirjoissahan erikoista on, että tapahtumia tarkastellaan aikuisen miehen silmin, joka toimii kertojana muistellessaan lapsuuttaan. Hedelmätarhan Kilmenyssä päähenkilö onkin mies, kun aloin tarkastelemaan kirjaa lähemmin. Kuitenkin kirjat nimetään tytön mukaan, josta muodostuu keskeinen kertomuksen kohde! Kilmeny täytyy lukea pian!

    Samoin minun täytyy lukea Emma seuraavaksi Austenilta. Katja, mainio vinkki!

    Irene K, suosittelelen lämpimästi Linnanneidon lokikirjaa tai Rauniolinnaa! Haluaisin kirjan vielä kirjahyllyynikin. :)

    VastaaPoista
  6. Odotan innolla, että pääsen lukemaan Linnanneidon lokikirjan. Oikeastihan en ollut koskaan edes kuulut kyseisestä kirjasta ennen kuin törmäsin siihen jonkun kanssabloggaajan arvosteluissa. Nimi jäi hienona mieleen ja olen pikkuhiljaa nostattanut odotuksia kirjan suhteen. En edes tiedä mistä kirja kertoo - hyppään nykyisin aina kaikki arvostelut yli, jotta jännitys säilyy loppuun asti:D

    VastaaPoista