perjantai 30. marraskuuta 2012

Seikkailujen maailmassa - Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa ja Nemo Rossi: Rooman sudet


Tämä viikko onkin kulunut vauhdikkaiden seikkailujen parissa. Ensiksi luin Magdalena Hain Kerjäläisprinsessan (Karisto, 2012), joka on seikkailua maailmassa, jota ikinä ei ollut. Romaani on ensimmäinen suomalainen nuortenkirja, jossa kuvataan vaihtoehtohistoriallista todellisuutta, steampunkia. Steampunkissa tapahtumat sijoittuvat yleesä viktoriaanisen ajan ja fiktiivisen teknologian maailmaan ja sen esikuvina pidetään 1800-luvun tieteiskirjailijoita Mary Shelleytä, Jules Verneä ja H.G. Wellsiä. 

Gigi ja Henry, Kerjäläisprinsessan nuoret päähenkilöt ovat parhaat ystävykset, jotka ajautuvat vaarallisiin seikkailuihin, kun Gigin perheeseen kohdistuu pommi-isku. Gigi on umbrovialainen prinsessa, jonka kuninkaallinen perhe on paennut vallankumousta kaukaiseen Keloburgin satamakaupunkiin. Vallananastaja, Luopioksi kutsuttu, kuitenkin löytää heidät. 

Ihmissusia, salakuljettajia, verta, räjähtäviä pommeja, sota-koneita ja ilma-aluksia tihkuva maailma ei ihan ollut minun mieleeni. Ehkä odotin enemmän syvempää kuvausta vaihtoehtohistoriasta, ja kirja jäi ohueksi henkilöhahmoiltaan. Pitkästymään en kuitenkaan päässyt kirjan parissa, sillä jännittävät tapahtumat etenevät nopeasti. Kerjäläisprinsessa on trilogian avausosa, ja Gigin ja Henryn seikkailut jatkuvat myöhemmin lisää. Morre ja Nafisan ovat lukeneet myös kirjan.


Vauhdikasta menoa ja jännitystä ei puutu tästäkään seikkailuromaanista. Nemo Rossin Rooman sudet (WSOY, 2012) vie lukijansa Italiaan; Rooman antiikin historiaan ja arkeologisille kaivauksille sekä tutustuttaa Rooman kaupungin perustajien Romuluksen ja Remuksen tarinaan. Pääosissa ovat suomalaiset sisarukset Kaius ja Silva sekä heidän ystävänsä Leo, jotka käyvät samaa koulua. Yhdessä nuoret ryhtyvät selvittämään mystisen Rooman susipapiston arvoitusta ja hämärämiesten touhuja vuoristossa. 

Kaius on isänsä tavoin kiinnostunut historiasta ja tutkii antaumuksella kirjastojen vanhoja opuksia. Kaksoissisar Silva on taas tietokonenörtti ja hakkeri, joka surffailee ja murtautuu (liiankin) helposti salaisiin tietokantoihin. Leo on enemmän toiminnan miehiä. Nokkelat ja uteliaat nuoret joutuvat huimiin seikkailuihin ja todellisiin vaaroihin aina loppuhuipentumaan saakka.

Rooman sudet on hyvin mukaansatempaava ja siinä on hyödynnetty aikuisten jännityskirjallisuudessa tuttua koukkua, jossa johdatellaan pahan, vastapuolen näkökulmaan. Vaikutuksen tekevät lisäksi historialliset faktatiedot, italialainen kulttuuri ja miljöö. Kirjailija itse toimii antiikin tutkijana ja latinankielen opettajana. Pidin tästä seikkailusta ja olisin pitänyt siitä myös 10-11-vuotiaana, joka oli minulle Neiti Etsivien kulta-aikaa! Todennäköisesti ja toivottavasti tämä on kirjasarjan avaus arkeomysteereille. Kirjan ovat lukeneet myös Maria ja Morre

Huomenna onkin sitten jännittävä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Kuopus-kilpailu 2012! Muistakaa äänestää!

maanantai 26. marraskuuta 2012

Tyttökirja, joka ei naurattanut - Kristiina Konno: Kaisa harjoittelee


Vihreän kirjaston haasteeseeni luin Kristiina Konnon Kaisa harjoittelee. Ylioppilastytön päiväkirjasta, joka ilmestyi 1952. Tyttöromaani kiinnosti minua ammatillisen kuvauksensa takia ja varsin poikkeavan sellaisen. Tyypillisesti olen lukenut tyttöjen ammattikirjoja, joissa päähenkilö toimii perinteisissä sukupuolen mukaisissa ammateissa kuten sairaanhoitajan, lentoemännän, opettajan tai tanssijan. Tässä tyttöjen ammattikirjassa päähenkilö Kaisa opiskelee maataloutta yliopistossa ja lähtee maatalousharjoittelijaksi varakkaaseen Lundanin kartanoon. Kaisa on kaupunkilainen ja virkamiesperheestä ja tätä taustaa korostetaan jo liiaksikin kirjassa.

Heti alussa luodaan ennalta-arvattava asetelma. Kaisan äiti on järjestänyt parhaan ystävättärensä Lisi-tädin kanssa tytön harjoittelupaikan maalla. Naiset yrittävät naittaa lapsensa keskenään, sillä Lisi-tädin Martin-poika on Lundanin kartanon isäntä. Kaisa vakuuttaa päiväkirjassaan:

"En minä lähde vuodeksi maalle miestä pyydystämään, vaan maataloutta oppimaan. Onko selvä mammat?"

Kartanoon saavuttuaan Kaisa tapaa jörön, mutta komean Martinin ja paikalle tupsahtaa naapurikartanon perijätär Ebba Vester, joka tulee katsastamaan kilpakumppaninsa. Ebba nimittäin haluaa naida Martinin ja yhdistää kartanot.

"Ja teistä pitäisi tulla agronomi. Se on minusta omituista, jatkoi neiti Vester kuin ei olisi kuullutkaan Lisi-tädin huomautusta. Kaupunkilaisvirkamiehen tytär maanviljelijäksi!"

Kaisa tapaa toisen kilpakumppaninsa kartanossa työskentelevän tarkastusassistentin, joka haaveilee myös isännän naimisesta. Kaisa vähät välittää Martinista ja aloittaa työt tosissaan. Ensimmäiseksi hän joutuu navettatöihin. Sen jälkeen on vuorossa hevosajoa, lannan kärräämistä ja levittämistä, sikalan siivoamista, paimentamista, heinäntekoa ja kaikenlaista hanttihommaa.

Kaisa suoriutuu hyvin tehtävistään ja on ilmiselvästi reipas poikatyttö. Hän jopa leikkaa punaiset hiuksensa lyhyeksi ja häntä luullaan usein pojaksi. Kaisa myös tappelee kuin pojat. Miehisistä ominaisuuksistaan ja töistään huolimatta Kaisa käy välillä tanssimassa ja juhlimassa kartanon perheen kanssa. Perinaisellisesti Kaisa joutuu hevosonnettomuuteen, ja Martin kantaa neidon käsivarsillaan ja vakuuttaa rakkauttaan.

Realistista työn kuvausta, mutta romanttista "hömppää" on siis tiedossa. Martin kosii tietenkin lopussa ja vaatii Kaisaa heti jättämään työnsä ja avioitumaan hänen kanssaan. Kaisa kuitenkin pitää päänsä ja suorittaa harjoittelun loppuun, jotta hänellä on ammatti varmuuden vuoksi, jos vaikkapa ero tulee.

Tyylillisesti tyttökirja muistuttaa Hilja Valtosen humoristisia viihderomaaneja modernilla ja itsenäisellä naissankarillaan, joka uhmaa sovinnaisuuksia romantiikkaa ja avioliittoa kuitenkaan unohtamatta. Se, mikä Valtosen kirjoissa kuitenkin iskee, on huumori. Kaisa harjoittelee taas ei naurattanut yhtään, ainakaan minua. Tyttökirja oli lievästi pettymys minulle lukukokemuksena, mutta tutkimuksellisesti ihan kiinnostavia asioita kirjassa nousee esille.

Kuka muuten on Kristiina Konno? En löytänyt mitään tietoja hänestä ja tämä kirja jäi hänen ainokaisekseen. Mitä muita suomalaisia poikatyttöhahmoja tiedätte kuuluisan Anni Polvan Tiinan lisäksi?

perjantai 23. marraskuuta 2012

Mila Teräs: Perhosen varjo


Mila Teräksen Perhosen varjo (Otava, 2012) on yhtä aikaa kaunis ja herkkä kuin rankka ja raaka kirja. Se kuvaa nuoren tytön sairastumista syömishäiriöön, kaloreiden ja suupalojen pakonomaista laskemista, itsensä piinaamista loputtomilla juoksulenkeillä, tunne-elämän ahdistuneisuutta ja minäkuvan vääristymistä. Samalla kirja kuitenkin lumoaa lukijan pehmeällä ja sadunomaisemalla tunnelmallaan ja johdattaa taianomaiseen maailmaan.

"Peili on viileä ja vaiti. Kuvani katsominen sen sameasta ja läikikkäästä pinnasta kauhistuttaa minua. Silti minun on katsottava." (68)

Linnea on melkein 14-vuotias ja avioerolapsi. Hänestä tuntuu, että omat vanhemmat eivät enää näe häntä eivätkä ole kiinnostuneita tyttärensä asioista. Linnea kokee äitinsä uuden kumppanin kodin ahdistavana ja matkustaa kesälomallaan isoäitinsä luo, Usvalan kartanoon. Puutarhojen ja perhosten ympäröimä Usvala on tytölle rakas paikka lapsuudesta. Isoäiti, Maria Florensia ja hänen taloudenhoitajansa Hedvig valmistavat hajuvesiä ja kukkavoiteita myyntiin puutarhan kukista. Salaperäisen ja kauniin isoäidin huhutaan kylällä olevan jo yli satavuotias. Suvun salaisuudet, oudot katoamistapaukset ja kylän tarinat metsästä ja sen vanhasta väestä sekä keijuista herättävät tytön kiinnostuksen.

"Öisen puutarhan tuoksu ei katoa aamullakaan. Kaikki Usvalan huoneet ovat täyttyneet makeista, raskaista aromeista. Kannan niitä koko ajan hiuksillani, ihollani ja syvällä keuhkoissani." (148)

Linnea ystävystyy elämäniloisen Valerian kanssa ja yhdessä he yrittävät saada valokuvaa valkosiipisestä perhosesta, joka tulee Linnean uniin. Tyttö rakastuu myös kylässa saksofonia soittavaan söpöön Mikaeliin, jonka soittamassa unenomaisessa sävelmässä on jotain tuttua. Linnea on aina tuntenut olevansa erilainen kuin muut, ja isoäiti sanoo tytön olevan kohtalon ratkaisija. Salaisuudet paljastuvat lopulta, ja Linnean on tehtävä valinta omasta tulevaisuudestaan.

"Metsä kutsuu minua luokseen.
Joskus pienenä minusta tuntui samalta kuin nyt - siltä, etten aivan kokonaan kuulu tähän todellisuuteen. Että jossakin on paljon todempi ja kauniimpi maailma, josta olen oikeasti kotoisin." (185)

Perhosen varjo yhdistää kiehtovasti fantasian elementtejä Linnean koskettavaan kasvutarinaan. Teräksen kauniista kielestä minulle tuli voimakkaasti mieleen L. M. Montgomeryn vaikuttavat luontokuvaukset. Salaisen puutarhan ystäviä kirja voi myös viehättää!

Hennan blogista kuulin syksyllä kirjasta ensimmäisen kerran, ja Kirsi on lukenut hiljattain Teräksen Tyttö tulevaisuudesta. Minä toivoisin kirjailijalta vielä jatkoa Linnean tarinaan ja sadunhohtoiseen maailmaan!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Aikamatkailua Facebookilla - Jay Asher & Carolyn Mackler: Sinä ja minä sitten joskus


Mitäpä jos näkisi omaan tulevaisuuteen Facebookin kautta? Katsoisi omia tilapäivityksiään viiden, kymmenen, viidentoista vuoden päähän. No, ehkäpä naamakirja onkin lakannut olemasta tai muuttunut kokonaan maksulliseksi ja olemme jossain toisessa sosiaalisessa yhteisössä, jota emme voi edes kuvitella. Vaikka tykkäänkin aikamatkailla kirjoissa, niin oikeasti en halua nähdä tulevaisuuteeni.

Lukiolaisnuoret Emma ja Josh taas pääsevät kurkistamaan omaan tulevaisuuteensa. On vuosi 1996, jolloin vasta alle puolet amerikkalaisista nuorista on käyttänyt internetiä. Emma saa uuden tietokoneen ja netti toimii vielä puhelinlankoja pitkin. Oi niitä aikoja! Kirjautuessaan sisään tytölle avautuu Facebookin ihmeellinen maailma vuonna 2011. Lapsuudesta asti Joshin kanssa kaveerannut Emma jakaa salaisuuden pojalle. Nuoret pääsevät näkemään omaan ja ystäviensä tulevaisuuteen, tulevan puolisonsa, lapsensa ja uransa.

Emma ei pidä tulevasta minästään ja elämästään viisitoista vuotta myöhemmin. Ajatuksillaan ja tekemillään valinnoilla nykyhetkessä, tilapäivitys muuttuu sitä mukaa, ja Emma vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa.  Emma ja Josh ovat hyvin varovaisia ja kurkistavat lähinnä omaan elämäänsä. Maailman tapahtumista ja uutisista ei puhuta mitään, mikä tavallaan on epäuskottavaa, koska uutisvirtahan ensimmäiseksi pomppaa eteen, kun Facebookin avaa.

Sinä ja minä sitten joskus (Otava, 2012, suom. Laura Honkasalo) on kevyesti ja vetävästi kirjoitettu. Se keskittyy pitkälti ihmissuhdekuvioihin, amerikkalaisen keskiluokan teinimenoon ja ennalta arvattavaan romanssiin. Silti pidin kirjasta. Idea on kutkuttava! Tässäkin on sekä nuorten- että aikuisten kirjallisuuden luokitus. Teoksen (The Future of Us) ovat yhdessä kirjoittaneet kirjailijat Jay Asher ja Carolyn Mackler, joiden haastattelun voi kuunnella täältä. Elokuvakin on tekeillä. Lastenkirjahyllyssä on myös tykätty kirjasta.

torstai 15. marraskuuta 2012

Blogistanian Kuopus-kilpailu 2012


Blogistanian Kuopus 2012 on tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävä kilpailu, jossa nostetaan esiin bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Tarkoitus on lisätä lasten- ja nuortenkirjallisuuden laaja-alaista lukemista ja näkyvyyttä. Kilpailun voittaja julkistetaan Saran Kirjoissa 3.12.2012.

Äänestysohjeet

Kilpailuun voivat osallistua bloggaajat, jotka kirjoittavat blogiinsa kirjoista. Kilpailu koskee vuonna 2012 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta.

Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia.

Edellytys ehdolle asettamiseen on, että bloggaajan täytyy olla itse lukenut kirjat ja hänen on täytynyt kirjoittaa kirjoista blogiarvio omaan blogiinsa. Ehdokaslistassa on linkitettävä kirja blogiarvioon.

Bloggaaja muodostaa paremmuusjärjestyksessä kolmen kirjan listan, johon merkitsee pisteet ja linkin arvioon. Paras kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä ja sitä seuraava yhden (1) pisteen.

Mikäli bloggaaja haluaa asettaa ehdolle vähemmän kuin kolme kirjaa, menee pisteytys näin: paras kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä. Jos bloggaaja asettaa ehdolle vain yhden kirjan, saa se kolme (3) pistettä.

Kilpailujen voittaja on kirja, joka saa eniten pisteitä. Mikäli kaksi tai useampi kirja on kärjessä samoilla pisteillä, ratkaistaan voittaja vertaamalla bloggareiden kirjoille antamia sijoituksia. Tasatilanteessa voittaa siis kirja, jolla on eniten ykkössijoituksia. Tarvittaessa verrataan myös kakkossijoituksia. Jos voittaja ei tälläkään keinolla ratkea, arpa määrää voittajan.

Ajasta listasi julkaistavaksi siten, että julkaisuaika on lauantai 1.12.2012 klo 10.00. Kun olet julkaissut listasi, palaa tähän viestiin ja anna linkki listaasi. Mikäli olet matkoilla tai muuten estynyt 1.12., voit käydä tähän viestiin kertomassa jo etukäteen blogisi pääsivun linkin, jotta listan voi poimia sieltä. Ilmoita listasi kuitenkin vasta sitten, kun olet todella ajastanut listasi. Myöhästyneitä listoja ei huomioida. Tulokset julkaistaan maanantaina 3.12.2012 klo 20.00.

Blogistanian Kuopus on uusi bloggaajien järjestämä kilpailu, joka kuuluu osana Blogistanian antamia tunnustuksia. Blogistanian Fnlandiassa äänestetään vuonna 2012 julkaistua parasta kotimaista kaunokirjaa, ja kilpailua emännöi Sallan lukupäiväkirja. Blogistanian Globaliassa äänestetään vuonna 2012 julkaistua parasta käännöskirjaa, ja kilpailua emännöi Kirjava kammari. Tiedotteet näiden kilpailujen äänestysohjeista julkaistaan blogeissa tänään 15.11.2012.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Anni Polva: Elettiin kotirintamalla...


Anni Polvan (1915-2003) omaelämäkerrallinen teos Elettiin kotirintamalla...Lehtiä päiväkirjastani (Karisto) ilmestyi ensimmäisen kerran 1981, ja muistelmista on sen jälkeen julkaistu useita painoksia. Kirjailija kuvailee elämäänsä jatko-sodan aikana. Anni Polva kertoo muutostaan Turkuun vastasyntyneen vauvansa kanssa ja aviomiehen lähdettyä rintamalle, vaikeista ajoista sota-ajan pulan ja puutteen alaisissa olosuhteissa.

Polva ehti touhuta monenlaista ennen kirjailijan uran alkamista ja senkin aikana. Sotavuosina hän vastasi arkielämän asioista kuten ruuan, vaatteiden ja polttopuiden hankkimisesta kodinhoidon ja lastenhoidon rinnalla. Kylmänä pakkasyönä Polva lähtee jonottamaan silakoita torille ja vauva on jätettävä moneksi tunniksi yksin kotiin. Jokin (äidin)vaisto saa hänet palaamaan kotiin ja juuri ajoissa, sillä vauva on tukehtumaisillaan. Vaaratilanteilta ei myöhemminkään vältytä, sillä sairaudet ja onnettomuudet koettelevat perhettä. Kesäisin Polva asuu äitinsä luona ja osallistuu naapuritalon maatöihin, kasvattaa perunoita ja kerää marjat ja kasvit talteen. Rankkaa ja kovaa on elämä ja samalla painaa jatkuva huoli omasta miehestä rintamalla. Koskettavaa on kuvaus viiden lapsen Anni-äidin tuskasta yhden lapsen menehtyessä.

Vaikka kirjan aiheet ovat vakavia, niin kirjailija kertoo hyvin eläväisesti ja huumorilla eletystä elämästään. Minua nauratti lukiessani kirjeestä, jonka hän lähettää miehelleen rintamalle. Kirjeeseen on  mennyt  vahingossa mukaan valokuva toisesta miehestä. Aviomiehen vastaus Annille on, kuten arvata saattaa, hyvin tulenkiven katkuinen! Polva käy piirustuskoulua, mutta odottaessaan toista lastaan, hän haluaa ammatin. Joko hänestä tulee ompelija tai sitten kirjailija. Koko ikänsä satuja keksineenä ja koulussa hyviä aineita kirjoittaneena, Polva päättää lähettää käsikirjoituksensa maan suurimmalle kustantajalle.

"Kuukauden kuluttua sain arkit takaisin, mutta mukana oli kirje, joka esti minua syöksymästä päätä pahkaa ompelijan hikiseen ja hermoja kysyvään ammattiin." (164-165)

Toimittaja kehottaa  Polvaa lähettämään käsikirjoituksensa pienemmälle kustantamolle ja vastaus onkin sitten myönteinen. Siitä alkaa kirjoittaminen, joka jatkui monia vuosikymmeniä.

"Sen avulla olen saanut itselleni paljon ystäviä ja rohkaisevia viestejä, jotka kertovat, että juuri tällaisena ajanviete-Annina minua tarvitaan." (165)

Vaikka ensimmäinen kirja julkaistiin 1945, niin Polva kävi samalla reportterikurssia Helsingissä ja teki juttuja Turun paikallisradioon. Hän haastatteli vaikeaan asemaan joutuneita ihmisiä. Polva toimi myös Gallup-haastattelijana yksitoista vuotta kohdaten hyvin erilaisia ihmisiä työssään. Näistä kokemuksista hän ammensi paljon kirjoihinsa.

Anni Polvassa elää pieni feministi, joka tulee esiin rivien välistä hänen muistelmissaan. Hän haluaa tuoda esiin suomalaisten naisten sisukkuuden ja rankan näkymättömän työn kotirintamalla sotavuosina. Polva esittää kritiikkiä valheellisista tarinoista naisista ja erityisesti kirjoista, jotka ovat halventaneet lottia. Hän korostaa naisten työtä tehtaissa koneiden kimpussa, pelloilla raataessa, mottimetsissä ja kodin huoltajina. Naiset uhrasivat omasta ruuastaan, kärsivät nälkää, jotta perheenpäille voitiin lähettää paketteja ja ruokkia perheen lapset. Monet miehet eivät tienneet, miten tiukilla naiset olivat.

"Rauhan aikana miesväellä oli etulyöntiasema, mutta kun sota syttyi ja huoli perheestä putosi naisten hartioille, heistä tuli tuhattaitureita. Eivätkä he pitäneet tietojaan vakan alla tai hakeneet niille patentteja niin kuin miesäväki tekee, vaan luovuttivat ne kaiken kansan käytettäväksi. " (68)

Anni Polva on kirjoittanut Elettiin kotirintamlla... jälkeen lisää muistelmia ja kiinnostavaa olisi lukea kirjailijan lapsuusmuistoista. Olen lukenut aikaisemmin vain Tiina-kirjoja, mutta joku "ajanvietekirjakin" olisi kiva lukea. 

perjantai 9. marraskuuta 2012

Venla Saalo: Kirkkaalla liekillä


"laantuvat tyyntyvät ja kuolevat kenenkään surematta sitten kun voimat ei enää riitä."

Venla Saalon esikoiskirja Kirkkaalla liekillä (Robustos, 2012) on erikoinen kirja muodoltaan, sillä sanat ja lauseet soljuvat omilla riveillään melkeinpä ilman pisteitä, pilkkuja tai isoja kirjaimia. Lukijalta se vaatii alussa totuttelua kerronnan rytmiin, mutta kun sisälle on päässyt, niin kieli on todella vaikuttavaa!

Päähenkilö, ysiluokkalainen Maaria talloo elämän mustissa vesissä. Rakas veli on kuollut äkillisesti eikä sängystä jaksaisi enää nousta. Tyttö elää äitinsä kanssa kaaoksen keskellä asunnossa, jota kumpikaan ei jaksa siivota. Suru ja raivo puskee ulos rajulla tavalla. Maaria lintsaa koulusta, käyttäytyy väkivaltaisesti ja tuhopolttoajatukset täyttävät tytön mielen. Maaria suunnittelee vanhan puukirkon polttamista maan tasalle ja pakenemista.

Synkkyydestä huolimatta Maarian elämään tulee uuttakin. Hän alkaa soittaa rumpuja bändissä ja ihastuu aikuiseen mieheen, bändin basistiin. Pete on ainoa, jonka kanssa hän voi puhua ja, joka ymmärtää. Tyttö punkkaa miehen luona, koska ei jaksa kotonakaan olla ja katsoa äitinsä vaihtuvia miehiä. Vanhat ystävät saa jäädä, mutta uusi ystävyys pitää tytön vielä järjissä, jotenkin.

Kirjaa lukiessa minua ahdisti aluksi se toivottomuus, henkinen pahointivointi ja tuska, mitä Maaria kokee. Mutta tarina muuttuu! Siinä on selkeä käännekohta, jonka jälkeen on toivoa paremmasta. Jännittävä vivahde säilyy kuitenkin loppuun asti. Tämä kirja ei ole tavallista teiniangstia vaan palava ja voimakas tajunnanpurkaus. Kirkkaalla liekillä on Maarian kasvukertomus ja se kuvaa hienosti ihmisten välittämistä toisistaan. Ja sanoinko jo, että kieli on vaikuttavaa!

"juuri tällä sekunnilla mun elämä on aika hienoa
jos hän saisi päättää hän ruuvaisi pienet raiteet
tuohon siniseen taivaankanteen
ja laittaisi porsaanpunaisen taivasresiinan
kiskoihin roikkumaan"

maanantai 5. marraskuuta 2012

Seita Vuorela: Karikko


Karikko (WSOY, 2012) on vahva ja tummanpuhuva kirja, joka jäi mieleeni pitkäksi aikaa viipyilemään, luettuani sen eilen illalla loppuun. Kirjassa sekoitetaan todellista maailmaa, yliluonnollisia aineksia ja symboliikkaa yhteen ja tyylilajina maaginen realismi kuvaa sitä varsin hyvin.

Veljekset Mitja ja Vladimir lähtevät kesälomalla äitinsä kanssa asuntovaunulla tien päälle. He päätyvät leirintäalueelle Land´s End Campingiin, jota sanotaan viimeiseksi rannaksi, koska se on viimeinen leirintäalue ennen merta. Meren rannalla Mitja tutustuu villien rantapoikien yhteisöön, jolla on omat sääntönsä ja lakinsa. Mitjasta tulee poikaryhmän jäsen, hylky. Leirintäalueella Mitja kohtaa myös salaperäisen valkopukuisen tytön, joka kertoo tietävänsä, kuka Mitja todella on. Tyttö pelottaa muita hylkyjä, mutta Mitja taas ihastuu tyttöön.

Menetyksen ja kuoleman tragedia on keväästä asti varjostanut koko Mitjan perhettä. Perheen jumiutuessa leirintäalueelle aikakin tuntuu pysähtyvän. Surun ja syyllisyyden tunteet tulevat voimakkaina esiin juuri isoveljen Vladimirin hahmossa. Arvoituksellinen ja kiehtova tarina on monikerroksinen ja sen näkökulmat vaihtelevat Mitjasta Vladimiriin aina tyttöön saakka. Lukijana aavistin jo alkuvaiheessa osan mysteeristä.

Vuorela kuvaa taitavasti poikien vapaata seikkailunhaluista maailmaa, poikien lujaa ystävyyttä sekä veljesten välistä kipeää suhdetta. Oman tunnelmansa tekstiin luo Jani Ikosen mustavalkoinen kuvitus. Karikosta tulee mieleeni William Goldingin Kärpästen herra (1954), sillä kirjoista löytyy samanlaisia yhtäläisyyksiä, kuten villien poikien yhteisössä vallitsevat julmuuden ja väkivallan elementit sekä painostavan ryhmähengen kuvaaminen. Karikossa on sekä aikuisten kirjojen että nuortenkirjojen luokitus, mikä näyttää olevan nykyisin trendinä nuortenkirjallisuudessa. Mutta sijoitetaanhan edellä mainittu klassikkokin kirjastossa kumpaankin luokkaan. Suosittelen Karikkoa myös niille, jotka pitävät Astrid  Lindgrenin Veljeni, Leijonamielestä!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Kerttu Vuorinen: Pitsitaivas (Vihreä kirjasto-haaste)


Onko Vihreä kirjaston sarja tuttu teille? Tytöille suunnattu Vihreä kirjasto - sarja (WSOY) ilmestyi meillä 1950- ja 1960-luvuilla. Ensimmäisenä sen aloitti Kirsti Heporaudan nuortenkirja Koulukodin tyttö (1952). Samana vuonna ilmestyi Kerttu Vuorisen Pitsitaivas. Sarjassa ilmestyi kaiken kaikkiaan 27 kirjaa. Suurimmaksi osaksi kirjat ovat suomalaisten ja muiden pohjoismaisten kirjailijoiden tuotantoa. Olen lukenut sarjasta vasta pari kirjaa tutkimukseeni liittyen. Nyt haastan itseni lukemaan lisää Vihreä kirjasto-sarjan kirjoja! Haasteeseen saa tarttua muutkin halukkaat. Ilmoittautukaa tähän postaukseen mukaan, jos luette sarjasta yhden kirjan!

Olen kerännyt joitain kirjoja hyllyyni jo niiden todella kauniin kansikuvituksen takia. Kuvittajista taas minulla ei ole mitään tietoa. Ajattelin järjestää lukemistani kirjoista kansikuva-äänestyksen jossain vaiheessa. Haasteeseeni osallistumisen aika on myös epämääräinen, ensi vuoden puolelle.

Pitsitaivas (1952) kertoo yksinhuoltajaäidin ja hänen neljän tyttären elämästä syrjäisessä maalaiskylässä. Perhe muuttaa köyhiin olosuhteisiin huonokuntoiseen suutarin mökkiin. Katto vuotaa sateella ja luteet häiritsevät nukkuessa. Elina-äiti elättää perhettään ja ompelee läpi päivät ja yöt. Sini ja Lyly, perheen vanhimmat tytöt ovat varttumassa aikuisiksi. Sini haaveileva runotyttö kirjoittelee vihkoonsa salaa muulta perheeltä. Tiedonjanoinen Lyly lukee paljon ja hakee lainastosta kirjoja. Uudet asukkaat herättävät kyläläisissä ihmetystä kirjoillaan, pitsiverhollaan ja päiväkahvien juomisella ulkona. Harmaiden mökkien kylä on ankea ja ihmisten elämä on siellä kovaa ja karua.

Vuorisen kirja sisältää yhteiskunnallista realismia, olosuhteiden ja kyläläisten kuvauksissa. Ankeuden keskellä kaunista on Vuorisen lyyrinen kerronta. Kirjailija kuvaa herkästi nuoruuden epävarmuutta, ystävyyden syntymistä ja vastakkaiseen sukupuoleen herääviä tunteita. Pitsitaivaassa on tietynlaista huumoria mukana, vaikka kirjaa sävyttääkin surumielinen tunnelma. Selja-kirjojen edeltäjä Pitsitaivas on perinteinen tyttökirja, mutta ei ihan hyvän mielen kirja.

Tyttöjen maineen menetyksen yhteydessä käytetään sanaa heepe. Tietääkö joku, mitä tarkoittaa heepe?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Vihreä kirjasto-sarja


1. Kirsti Heporauta: Koulukodin tyttö (1952)
2. Kerttu Vuorinen: Pitsitaivas (1952)
3. Kristiina Konno: Kaisa harjoittelee (1953)
4. Åke Holmberg: Itsepäinen Gritt (1953)
5. Bruno Brehm: Näkemiin Susanne
6. Evi Bogenaes: Kartanon Stina
7. Soile Kaukovalta: Teinitytön ikkuna
8. Stina Lindeberg: Seitsentoistavuotias
9. Astrid Lindgren: Kati Amerikassa
10. Anna-Lisa Lundkvist: Tyttö sateessa
11. Åke Holmberg: Ehkä onnistut, Gritt (1954)
12. Aili Konttinen: Uhmamieli morsian
13. Halldis Moren Vesaas: Varhain keväällä
14. Annikki Sankari: Tuomirannan kesä
15. Eila Pennanen: Tunnussana ystävyys
16. Marika Stiernstedt: Ullabella
17. Brita Torrell: Valkoinen kaulus
18. Christa Ruhe: Ystäväni Odette
19. Aila Nissinen: Vihreät ympyrät
20. Kerttu Juva: Pesulan Marita (1959)
21. Ilona Meretoja: Ruusuaita
22. Jytte Lyngbirk: Anne
23. Cahterine Marshall: Musta kahle (1964)
24. Sisko Latvus: Saviminä
25. Hertta Tiitta: Avoimien ovien talo
26. Ilona Meretoja: Sateensaaren tyttö
27. Elizabeth George Speare: Rastaslammen noita (1967)