sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Hyviä uutisia! Seljojen paluu!


Viime syksynä esitin täällä blogissani vetoomuksen Rauha S. Virtasen Selja-sarjan säilyttämisen puolesta. Kustantamo oli lähettänyt Rauhalle kirjeen, jossa ilmoitettiin, että varastossa olevat kaikki Selja-kirjat poistettaisiin ellei kirjailija itse lunastaisi niitä alennettuun hintaan. Selja-sarjan tuhoaminen herätti lukijoissa vastalauseita ja vetoomuksen, että kirjat pelastettaisiin. Vetoomuksemme ei ehtinyt ajoissa kustantamoon ja se ilmoitti makuloinneensa Virtasen 1966 teosta. Terhi Rannela ja Jani Saxell tekivät makuloinnista jutun Kirjailija-lehteen, joka ilmestyi viime vuoden joulukuussa. Rauha oli tyrmistynyt kirjojensa tuhoamisesta.

Minulla on nyt kuitenkin hyviä uutisia teille kerrottavana ja levittäkää tätä ilouutista eteenpäin, vaikkapa kirjakauppoihin ja kirjastoihin! WSOY:n lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja Lippo Luukkonen on ottanut äskettäin Rauhaan yhteyttä ja kertonut, että Selja-sarjan painatus jatkuu tarvepainatuksina. Eli, jos teille tulee tarve saada joku Selja-kirja omaksenne, niin marsikkaapa lähimpään kirjakauppaan ja tilatkaa sieltä. Kirjastot olkaa kuulolla tästä, jos Selja-kirjanne menevät huonokuntoisiksi, niin uudet painokset on mahdollista tilata! Hieno homma Lippo! Tyttökirjojen ystävä kiittää ja kumartaa. Ehdottaisinkin seuraavaksi Merja Otavan palkitun Priskan uutta painosta, vaikkapa sitten tarvepainatuksena. Kirjaa ei enää tahdo löytää kirveelläkään kirjastoista ja tällä tyttökirjaklassikolla olisi ehdottomasti annettavaa nykypäivänäkin tytöille.

Muistutan vielä lopuksi ulkomaisten tyttökirjaklassikoiden lukukokemusten kirjoituskutsustani. Muistaakaa osallistua ja kirjoittaa minulle! Kirjoituskutsu löytyy täältä.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Minna Canth ja naiskysymyksestä


Otteita Minna Canthin artikkelista Naiskysymyksestä. Artikkeli ilmestyi Valvoja-lehdessä vuonna 1884.

"Mikä on naisen kasvatus nykyaikana kodissa ja koulussa, ja mitä niillä tarkoitetaan? Eikö se, totta puhuen, ole vaan ainoa suuri kutoelma etuluuloista ja järjettömyyksistä? Sen kautta naisen henki samoin kuin ruumiskin puristetaan rautaisiin kureuumiin ja turmellaan sitten molemmilta se terveys, jolla luonto mahdollisesti ilman tuota konstikasta kasvatusta ne varustaisi. Jo pienestä lapsesta saakka koetetaan naisessa tukahduttaa kaikkea luonnollisuutta. Omiaan se kasvatus on ollut valmistamaan orjalle orjan sielua." (s. 289)

"Kuitenkin koetetaan sekä kodissa että koulussa, niin paljon kuin suinkin voidaan, turmella ja heikentää tyttöjen ruumiillista terveyttä. Sillä välin kuin pojat tuolla ulkona raittiissa ilmassa saavat mielin määrin harjoitella voimiaan ja karaista ruumistaan, istuu tyttö hiljaa ja sävyisästi sisässä, posket kalpeina, katse väsyneenä. Mutta äiti ja opettajatar katselevat häntä mielihyvällä, sillä tuolla tavalla tyttö osoittaa olevansa "hyvin kasvatettu", olletikkin, jos hänellä vielä on kädessä neulomatyö tai edessä koulukirja, johon silmät ovat kiintyneet, vaikka väsyneet aivot eivät mitään käsitystä sen sisällyksestä saa. Eihän se ole "sopivaa" eikä "hienoa", että tyttö samoin kuin nuo vallattomat pojat juoksemisellä, kipuamisella ja telmäämisellä saisi verensä liikkeelle ja jäsenensä notkistuneiksi, tai kirkumisella ja peuhaamisella keuhkojaan vahvistaisi. Taivas varjelkoon!" (s. 289)

"Ja koska naisen onni tässä matoisessa maailmassa enemmän tai vähemmän riippuu miehen mielivallasta, ja koska hänen arvonsa mittamääränä ei ole kunto eikä kyky, vaan se mies, jonka mielisuosion hän onnistuu voittamaan, niin kasvatuskin luonnollisesti kääntyy tähän suuntaan. Väärään päämaaliin mennään väärää tietä. Täytyykö huomauttaa miehille, kuinka pahoin he erehtyvät, tahtoessaan naista tuommoiseksi avuttomaksi raukaksi, joka ilman heitä ei pysyisi pystyssä?" (s. 290)

"Konstiteltu kauneuden käsitys on luonnollisuuden pahin vainooja. Naisen täytyy olla hoikka vartaloltaan ja sen vuoksi puristetaan hänen rintakehänsä kokoon, sisälmykset osaksi litistetään, osaksi taas tungetaan pois luonnolliselta kohdaltaan, jolloin ne painavat ja vahingoittavat ruumiin arempia osia. Ajatelkaamme vaan, kuinka näin kaikki elimet estetään vapaassa toiminnassaan ja silloin voimme käsittää, mitä kureuumien käyttäminen ruumiin terveyteen vaikuttaa. Kuitenkin puhutaan alinomaa naisen luontaisesta heikkoudesta, niinkuin muka esteenä hänen oikeuksiinsa pääsemiselle." (s. 291)

"Tahdotaanko sitten kasvatuksen kautta antaa naiselle taitoa ja kykyä elatuksen hankkimiseen? Mitä vielä! Elle'i hän onnistu saamaan miestä, joka hänet elättää, niin kärsiköön puutetta ja kuolkoon. Erinomaisella taitavuudella opetetaan nuorelle tytölle taitavuutta semmoisiin töihin, joilla ei yksikään ihminen enää kykene henkeänsä elättämään, ja samalla huolenpidolla vedetään hänen huomionsa ja halunsa pois semmoisista, joilla hän voisi aineellisen toimeentulon itselleen perustaa. Nykyinen elinkeinolakimme sallisi kuitenkin naiselle tilaisuutta monenmoisiin tuottaviin toimiin, jos häntä vaan kasvatuksen kautta tehtäisiin niihin kykeneväksi." (s. 293)

"Jos vähänkään vertaamme tyttö- ja poikakouluja toisiinsa, huomaamme kohta, kuinka suunnatonta vääryyttä valtio on tehnyt sille sukupuolelle, jota heikommaksi sanotaan, ja jota sen tulisi pikemmin edesauttaa kuin sortaa. Yliopisto on naiselta suljettu, ja samalla on häneltä myös ne kaikki oikeudet kielletty, jotka hän sillä tiellä voisi itselleen hankkia. Senaatin uuden tyttökoulu-järjestelmän ehdotuksessa nimenomaan vielä sanotaan et'tei tyttökoulujen tarkoituksena tule olemaan valmistus ylioppilastutkintoon." (s. 295)

"Kaupan ja teollisuuden ala on nykyisen elinkeinolain nojalla naisellekin avoinna. Niissä toimissa hän saa kantaa työstään sen hedelmän, jonka ahkeruutensa ja taitavuutensa ansaitsee. Sitä vastaan näkee valtio, niinkuin tiedämmekin, hyväksi maksaa samasta virasta, samasta työstä naiselle paljon vähemmän palkkaa kuin miehelle. Vieläpä ovat useat käytännölliset toimet muutenkin vähemmän rasittavia ja samalla tuottavampia kuin virkatoimet. Kun nainen näin saa vankan, reaalisen pohjan jalkainsa alle, herää hänessä itsetuntoa, uskallusta ja luottamusta omiin voimiinsa." (s. 295)

"Koulu tarjotkoon ensiksikin naiselle samoin kuin miehellekin sellaisia tietoja, joiden avulla hän vastedes taipumustensa ja voimainsa mukaan saattaa hankkia itselleen tarpeellisen elatuksen. Tuottavan työn ja toimen kyky on naiselle tarpeellinen, joutui hän naimiseen tai ei. Toiseksi: koska naisen luonnollisena tarkoituksena aina tulee olemaan uuden sukupolven kasvattaminen, on kouluissa annettava hänelle siihen tiedollista opetusta. Naisen ahdas asema, hänen tottumattomuutensa tuottaviin toimiin, omistus-oikeuden puute, ynnä monet muut seikat ovat vaikuttaneet hänessa joko välinpitämättömyyttä, taikka epäselvyyttä, taikka varsin vääriä käsityksiä talousseikoissa." (s. 302-303)

"Mitä muihin oppiaineisiin tulee, suunniteltakoon niissä oppimäärät niin, että nainen koulun päätettyä voi suorittaa ylioppilastutkinnon ja siten tulee tilaisuuteen opintojaan yliopistossa jatkamaan, jos hänellä siihen halua ja varoja on." (s. 303)

130:ssa vuodessa on menty Suomessa hurjasti eteenpäin naisasiassa, vaikka tekstissä voi löytää edelleenkin asioita, jotka eivät ole muuttuneet. Kiitos Minna Canth! Hyvää tasa-arvon päivää kaikille!

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Reipas, liikuntapainotteinen 50-luvun tyttökirja - Hilla


Terttu Järvilehdon (Forssell) vähän tunnetut tyttöromaanit ovat yllättäneet minut kertaheitolla! Viime syksynä luin kirjailijalta Sininen sävel-teoksen, joka tuli kuin sattuman kautta minua vastaan Helsingin kirjamessuilla ja kirjoitin siitä blogissani. Sininen sävel kertoo konserttipianistin urasta haaveilevasta kunnianhimoisesta Hannelesta 1950-luvun kaupunkilaismiljöössä. Nyt lukuvuorossa oli Järvilehdon Hilla (Tammi, 1959), joka tuli kuin taas sattumalta vastaan äskettäisellä kirpputorireissullani. Hilla kertoo juuri valmistuneesta ylioppilastytöstä, joka haluaa voimistelunopettajaksi. Tätinsä luona asuvaa äiditöntä tyttöä askarruttaa raha-asiat ja velaksi opiskeleminen mietityttää.

Hilla osallistuu liikuntakurssille, jonka on itse rahoittanut ja viettää kesäänsä urheiluopistossa. Jumppakurssin päiväohjelma sisältää tiukkaa harjoittelua. Aamu alkaa uinnilla ja teellä. Sen jälkeen luvassa on muokkausvoimistelua ja rytmiikkaa. Iltapäivä jatkuu välinevoimistelulla ja liikuntaharjoitelmilla. Vapaahetken ja päivällisen jälkeen on vuorossa vanhoja tansseja. Päivä päättyy nuotion ääreen, jonne tytöt ja pojat yhdessä kokoontuvat. Urheiluopistossa Hilla ystävystyy huonetovereidensa suorasukaisen Kirsin ja ainaisella laihdutuskuurilla olevaan Mimman kanssa. Liikunnanopettajaksi aikova Pekka hakeutuu myös mielellään Hillan seuraan ja romanttista väreilyä on ilmassa.

Kurssin aikana tytön lahjakkuus ja taidot kehittyvät lisää ja kurssilaiset kannustavat myös Hillaa pyrkimään Helsingin Voimistelulaitokseen. (Sivuhuomautus: Helsingin yliopiston voimistelulaitos koulutti voimistelunopettajia aina vuoteen 1972, jonka jälkeen koulutus siirtyi Jyväskylän yliopistoon perustettuun liikuntatieteelliseen tiedekuntaan). Hilla osallistuu viisi päivää kestäviin vaativiin karsintakokeisiin. Kilpailu on kovaa ja vain 25 tyttöä hyväksytään 130:stä. Arvaattehan, miten Hillan käy. Hyvin!

Järvilehto kuvailee elävästi ja realistisesti päämäärätietoista liikuntaharrastusta ja voimistelumiljöötä, ja kirja perustuukin kirjailijan omiin kokemuksiin. Tyttöromaani on tyyliltään moderni ja kertoo nuorista elämänsä taitekohdassa. Kirsin oikukas hahmo on oma kiinnostava tarina ongelmallisesta suhteesta vanhempiin. Hillaan olisin mielelläni lukenut jatkoa.

Tyttökirjana Hilla poikkeaa perinteisen kotimaisen tyttökirjallisuuden valtavirrasta ammatillisen painotuksensa takia. 1950-luvulla alkoi Suomessa ilmestyä runsaasti ammattiin painottuvia ulkomaisia tyttökirjoja ja -sarjoja. Järvilehtoa voi kuitenkin pitää tämän suuntauksen yhtenä edelläkävijöistä, sillä jo hänen ensimmäinen tyttöromaaninsa vuonna 1947 ilmestynyt Suhisevin siivin kertoo purjelentoa harrastavasta tytöstä. Kuvitelkaa! Ja tänään tämän kirjan toi minulle mieheni. Enkä minä oikeastaan usko sattumiin!

Mitä ammattiin tai harrastuksiin painottuvia tyttökirjoja/nuortenkirjoja te olette lukeneet? Vinkkejä otetaan mielellään vastaan!

torstai 6. maaliskuuta 2014

Mikä yhdistää Nörttiä ja Iris rukkaa?


Aleksi Delikouraksen Nörtti: New game (Otava, 2012) tarttui käteeni kirjakaupasta, kun etsin omille kaksospojilleni luettavaa. He eivät tosin olleet kovinkaan innoissaan valinnastani, kun nörtit eivät ole kuulemma kiinnostavia ollenkaan. He kieltävät vahvasti itse olevansa nörttejä, mutta pelailevat tai dataavat kännyköillänsä, tietokoneella ja/tai Xboxilla päivittäin. He eivät kuitenkaan pelaa 24/7, kuten Nörtti-kirjan päähenkilö DragonSlayer666 mielellään tekisi. Peliriippuvaisen teinipojan elämä rajoittaa tietenkin mutsi, joka vetää välillä herneen nenään pelaamisesta ja ottaa milloin tietokonepiuhan, milloin tietokoneen pois pojalta. 

Sympatiseeraan hiukan Dragon mutsia, sillä saatanhan minäkin välillä hermostua ainaiseen pelaamiseen ja kiskaista sen kännykän kädestä tai sammuttaa sen s*n koneen, kun mitään ei muuten tapahdu. Ja sen jälkeen kuuluu kauheaa valitusta - äiti sä tapoit mut...! Kamalia siis noi äidit oikeesti, kun ne ei tajuu mitään! Mutta sitä en voi käsittää, miksi he minua syyttävät nörtiksi, jos satun olemaan koneella joskus 24/7...(siis tosi harvoin, mutta jos on ihan pakko kirjoittaa!)

Palatakseni kuitenkin kirjan "fiktiiviseen" maailmaan, niin Dragolla menee huonosti koulussa. Häntä kiusataan ja katsotaan kieroon, nörtti-rukka kun on. Tytöt ovat pissiksiä, paitsi yksi punahiuksinen tyttö (Dragon nimeämä Fetasalaatti), johon hän ihastuu. Poikaa epäillään tulevaksi koulusurmaajaksi ja reksi paukuttaa päätään ja pitää puhutteluja. Drago alkaa kuitenkin vitkaan ystävystyä koulutovereidensa kanssa ja kuvioihin tulee koulun suosittu ja urheilullinen Jake-poika. Hän on Dragon täysi vastakohta, johon tytöt ovat lääpällään. Luokkatoveri Hege91 osoittautuu myös reiluksi kaveriksi, vaikka Battelfieldissä hänet onkin päihitettävä.

No, mikä yhdistää 100 vuotta vanhaa Anni Swanin tyttökirjaa nörttipoikaan? Iris on teini, kuten Drago. Hän on puoliorpo maalaistyttö, joka muuttaa maalta kaupunkiin sukulaisten luokse. Isä on teillä tietämättömillä. Dragon isällä on uusi perhe eikä hän esimerkiksi koskaan soita pojalleen. Hän on henkisesti poissa. Iris on erilainen kuin muut, kuten Drago. He eivät sovi joukkoon. Iris on luonnonlapsi, joka on vapaana kasvanut. Hän tykkää tehdä kepposia. Dragollakin on tähän taipumusta. Iriksen vaatteet ovat kamalan vanhanaikaiset ja maalaismaiset, kuten tällä nörttipojalla on reikäset kengät ja todellakin epäcoolit vaatteet. Iriksen on sopeuduttava kouluun ja koulunkäynti ei alussa kiinnosta pätkääkään. Dragonkin on pakko käydä koulua, koska äiti uhkaa soittaa muuten poliisit. Iris on halveksittu, jota sukulaiset katsoo pitkin nenänvartta. Hän on koulukiusattu. Drago jakaa saman kohtalon. Kummallakin on kuitenkin ystävä, Iriksellä Ulla ja Dragolla Jake, jotka pitävät vähän näiden rukkien puolta. Ja kun Drago-nörtti osaa pelata, niin Iris-rukka osaa laulaa. Nämä taidot vievät heidät vielä suosioon. Nörtillä on Youtubessa faneja ja Iris tekee hienon lauluesityksen koko koulun edessä. Heidät nähdään! He ovat aitoja, omia itsejään.

Suosittelen Nörttiä pojille, koska kirja on pojan näkökulmasta ja kokemusmaailmasta kerrottu. Koukuttava! Näitä poikakirjoja on kovin vähän nykyään! Eipä juuri näy, kun katsoo kustantamojen nuortenkirjauutuuksia. Poikani jo repi kirjaa kädestäni, kun kuuli päivittelyäni, miten Drago nolattiin ja varsinkin, kun kuuli että tämä juoksi Cooperia. Paljonks se juoksi??? Nörtissä on traagisuutta ja huumoria, kuten Iris rukassakin, jota suosittelen myös pojille. Jos haluaa kurkistaa sadan vuoden takaista vanhan säätyläisajan kuvausta, niin Iris sopii siihen hyvin ja, kuten huomaatte nuoren elämässä aiheet pysyttelevät aika samoina. Molemmat kirjat ovat nuorten selviytymistarinoita, vaikeuksien kautta voittoon ja positiivisia. 

Jos ette ole kiinnostuneet  kirjojen lukemisesta pätkääkään, niin pojat kirjoittakaa sitten itse kirja. Te sen osaatte kertoa parhaiten - pojan maailmasta! Tehkää kuten parikymppinen Aleksi Delikouras, joka on ilmeisesti nörtti. En tiedä, onko hän lukenut Iris rukkaa, mutta Anni Swanin Ollin oppivuodet mainitaan Nörtissä. Delikouras on kirjoittanut jatkoa myös Nörtille, Nörtti 2: Next level ja aikoo kirjoittaa joka vuosi nörtin elämästä nuoruudesta aikuisuuteen. Aion seurata Nörtti-sarjaa ilman muuta. Tytötkin voivat lukea Nörttiä, mutta tyttökuvaus ei ole kovin mairittelevaa, kun tytöt ovat tosiaan pissiksiä. Kirjailijasta voi muuten lukea Kirjasto-lehdestä. Lisäksi Drago heittää ihan reaaliajassa läppää facessa ja hänellä on jo aika paljon tykkääjiä!