lauantai 24. lokakuuta 2015

Kapinaa ja kaipuuta - Helsingin Kirjamessuilla

Torstai-messupäivä
Helsingin kirjamessuille suunnistin torstaina hyvin jännittyneessä tilassa. Esiinnyin ensimmäistä kertaa messuilla ja Avaimen kustannustoimittaja Katja Jalkanen haastatteli minua uudesta kirjastani. Ihanaa, kun paikalle tuli kuuntelemaan tyttökirjallisuuden ystäviä ja haastattelun jälkeen pääsin kirjoittamaan omistuskirjoituksia! Ystäväni Helin kanssa piipahdimme nyt jo rentoutuneena viini- ja ruokamessujen puolella ja sitten törmäsimmekin Sofi Oksaseen. Tyttökirjataajuudella edelleen virittyneenä puhuin Sofille Kadrin päiväkirjasta- Viron suosituimmasta tyttökirjasta.
Perjantai-messupäivä
Perjantaina menin kaksospoikieni kanssa messuille, mutta meillä oli hieman eri ohjelmat. Kävin kuuntelemassa Anni Polvan syntymästä 100 vuotta! Kirjailijasta ja hänen kirjoistaan keskustelivat Anni Polvan entinen kustannustoimittaja Anneli Kivelä, hänen pikkuserkkunsa Anneli Mäkelä-Alitalo sekä kirjallisuudentutkija ja kriitikko Päivi Heikkilä-Halttunen. Keskustelu oli oikein eläväistä ja antoisaa ja sain sellaista tietoa Tiinasta, jota minun vielä täytyy selvittää...

Lisäksi näin Nopolan kirjailijasiskokset ja Risto Räppääjän. Risto haastatteli Sinikkaa ja Tiina oikein sutjakkaasti. Kävin kuuntelemassa myös mielenkiintoista Anna Kortelaisen tekemää haastattelua Riitta Mäkisen ja ja Elise Garritzenin toimittamasta Naisten Aika-kirjasta. Tietysti minun piti hankkia kirja myös itselleni varhaisista suomalaisista oppineista naisista.

Kuten muistanette naistoimintasankari Modesty Blaise on yksi suosikkisarjakuvistani ja kävin kuuntelemassa sarjakuvaneuvos Asko Astalan haastattelua Modesty Blaisen monista miehistä...
Lauantai-messupäivä
Lauantaina suunnistin kirjamessuille varhain aamulla ja osallistuin Suomen tietokirjailijoiden Uudenmaan aluetilaisuuteen. Keskustelemassa olivat mm. FILI:n johtaja Leena Majander-Reenpää, Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Jyrki Vainonen ja Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Ilmi Villacis. Tilaisuus oli myös antoisa ja sain paljon uutta tietoa, kuten esimerkiksi suomalaiset miehet lukevat toiseksi eniten maailmassa Viron jälkeen. Tällaisia uutisia pitäisi myös korostaa, kun aina vähän negatiivisesti puhumme poikien lukemisesta!

Launtai-päivän päätteeksi, kun olin jo lähdössä ulkotakki päällä, törmäsin Sitruuna Kustannuksesta tuttuun ihmiseen ja hän alkoi vinkkaamaan minulle norjalaisen JØrn Lier Horstin uudesta nuortendekkarista. Siinä kun juttelimme itse kirjailija (ks.kuva yllä) ilmestyi paikalle ja juttelimme tietenkin poikien lukemisesta hih! Salamanterin arvoitus lähti mukaani ja olen aivan innoissani tästä kirjavinkistä.

Kirjabloggaajia
Kirjamessut ovat siitä niin mukavat, kun on ihania uusien ihmisten kohtaamisia ja vanhojen tuttujen tapaamisia! Tietysti kysytte, no missä ne tyttökirjahankinnat oikein ovat? Kyllä! Tyttökirjalöytöjä tuli taas tehtyä antikvariaattiselta puolelta. Niistä sitten juttua toinen kerta! Tuli hieman kaihoisa olo, kun kirjamessut ovat tältä erää ohi minun kohdaltani...mutta onneksi ne ovat taas ensi vuonna.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Satu Mattila-Laine: Parantola


Parantola (Karisto, 2015) on tämän syksyn raikkaita kotimaisia nuortenkirjauutuuksia. Romaani on kirjastonhoitajana toimivan Satu Mattila-Laineen esikoisteos. Kirjan päähenkilö on epilepsiaa sairastava 15-vuotias Elisa, joka aikamatkustaa epileptisen kohtauksensa aikana nykyajasta 1930-luvulle. Elisa herää menneen ajan parantolassa, jossa hoidetaan siihen aikaan kutsuttuja, kaatuvatautisia potilaita. Elisa tutustuu parantolan hoidokkiin Annaan, joka avustaa parantolan töissä muiden potilaiden tapaan. Hoitomenetelminä käytetään mm. suolatonta kasvisruokavaliota, joka ei kiihdytä potilaan mieltä, bromkali-lääkettä ja ajoittain myös eristystä. Parantolassa valtaa pitää lääkäri Groman, joka päättää potilaiden kotouttamisesta. Hän haluaa steriloida naispotilaat laitoksessa ennen heidän kotiin pääsyä.

Kirjassa kerrotaan uskomuksista ja ennakkoluuloista, mitä sairauteen (kaatumatautiin) liitettiin ennen. Elisa ja Anna ovat vaarassa lisääntymiskykyisinä naisina ja mahdollisina äiteinä. Heillä ei ole valtaa omaan ruumiiseensa. Kirja sattui sopivaa saumaan, jolloin olin juuri lukenut Jutta Ahlbeckin pakkosterilisaatiota käsittelevää artikkelia. Suomen ensimmäinen sterilisaatiolaki vuonna 1935 antoi kunnille ja valtioille mahdollisuuden poistaa suvunjatkamiskyky mielenvikaisilta, vajaamielisiksi katsotuilta, potentiaalisilta rikollisilta ja lisäksi myös epileptikoilta. Moni naisista pakkosteriloitiin Suomessa ilman heidän omaa suostumustaan lain tultua voimaan.

Parantola kuvaa myös Elisan häpeän tunteita omasta sairaudestaan. Elisa haluaa takaisin omaan aikaansa ja vanhempiensa luokse. Kotona odottaa myös Elisan ihastuksen kohde Santtu. Nuortenromaanille tyypillisesti Elisalle käy hyvin ja hän vapautuu kokemuksiensa myötä. Kirja on kiinnostava tematiikaltaan ja rohkea avaus nuorten krooniseen sairastamiseen. Olen aikaisemmin lukenut Maria Aution Varjopuutarhan, joka käsitteli nuoren tytön autismia. Mitä muita nuortenromaaneja teille tulee mieleen nuoren sairastamisen aihepiiristä (muita kuin syömishäiriöitä käsitteleviä)?

Olisin toivonut Mattila-Laineen romaanin olevan sivumäärältään vielä pidempi, sillä menneestä parantolan arjesta ja elämästä olisin lukenut enemmänkin ja tarina jäi hieman ohueksi.

Parantolaa on luettu myös Ullan ja Yöpöydän kirjat -blogeissa.    

maanantai 28. syyskuuta 2015

Virginia Woolf: Leskinainen ja papukaija


Minulla oli eilisellä junamatkallani aikuisen oma satuhetki. Luin Virginia Woolfin  Leskinainen ja papukaija (2014, Savukeidas), jonka sanotaan olevan modernistisen kirjailijan ainoa kirjoittama satu. Leskinaisen ja papukaijan on suomentanut Ville-Juhani Sutinen, joka on viime vuosina kääntänyt paljon Woolfin tuotantoa suomeksi Savukeitaan toimesta. Minua odottaakin kirjahyllyssä Virginian Woolfin päiväkirjojen ensimmäinen osa ja toinenkin suomennettu osa on jo ilmestynyt.

Leskinainen ja papukaija kertoo vanhemmanpuoleisesta ja kampurajalkaisesta rouva Gagesta, joka perii saidan veljensä omaisuuden: asuinrakennukset pienessä Rodmellin kylässä (Woolf asui myös itse kyseisessä maalaiskylässä) sekä kolmetuhatta Englannin puntaa. Pettymys onkin köyhälle leskinaiselle suuri, kun veljen asunto osoittautuu viheliäiseksi talonröttelöksi ja rahojakaan ei löydy mistään. Jäljellä on vain tökerösti puhuva papukaija James, ja rouva Gagen on myytävä lintu päästääkseen matkustamaan takaisin kotiinsa. Leskirouvan vastoinkäymiset eivät vielä tähänkään lopu, mutta satu päättyy lopulta onnellisesti.

Sadun on kuvittanut Mika Vaaranmaa ja piirrokset kuvaavat mainiosti sadun tunnelmia. Satujen tapaan se on tyyliltään opettavainen ja nimenomaan eläinten kohtelusta. Googlettelin tietoa sadun alkuperäisestä nimestä, koska sitä ei ole mainittu suomennoksessa. The Widow and the Parrot on julkaistu ensimmäisen kerran vasta vuonna 1982 Woolfin 100-vuotissyntymän kunniaksi. Sadun syntyprosessista olisi ollut kiinnostavaa tietää enemmän. Seuraavaksi luen Leskinaisen ja papukaijan lapsilleni, sillä lapsillehan Woolf sen kaiketi tarkoitti. Mutta saduthan sopivat kaikenikäisille. Oletko sinä viettänyt aikuisen satuhetkeä? Satupäivään (18.10) ei olekaan enää pitkä aika.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Gillian Flynn: Teräviä esineitä


Mistä on pienet tytöt tehty? Ei ainakaan sokerista ja kukkasista Gillian Flynnin jännitysromaanissa Teräviä esineitä (WSOY, 2015 suom. Maria Lyytinen). En voi olla vertaamatta edelliseen lukemaani Tyttölapsia, koska tyttöyttä kuvataan kummassakin romaanissa, mutta Flynn tekee sen vielä purevammalla ja pirullisemmalla tavalla.

Päähenkilönä on Chicagossa toimittajana työskentelevä Camille, joka palaa vastahakoisena lapsuutensa kotimaisemiin murhajutun perässä. Pikkutyttö on kuristettu Wind Cap-nimisessä missourilaisessa pikkukaupungissa ja toinen samanikäinen tyttö on kadoksissa. Itsetuhoinen ja viiltelyyn taipuvainen Camille on menettänyt nuorena sisarensa Marianin ja kotiinpaluu avaa vanhat haavat auki. Traumoja pahentaa etäinen ja välinpitämätön äiti. Teini-ikäinen sisarpuoli Amma aiheuttaa Camillalle päänvaivaa ja aluksi hän ei edes tunnista sisartaan. (Tässä oli jotain epäuskottavuutta.) Camilla lähentyy kuitenkin Amman kanssa, vetää huumesätkää ja ryyppää yhdessä 13-vuotiaan siskonsa kanssa. Amma on ikäisekseen varhain kehittynyt, seksuaalinen lapsinainen, joka leikkii edelleen  nukkekotileikkejä. Amma on  myös koulukiusaaja ja tiiviin tyttöklikin johtaja. Camillelle selviää vähitellen perheensä ja kaupunkilaisten salaisuudet.

Flynnin tarina koukuttaa ja jännite säilyy mukana loppuun asti, paitsi ihan loppuhuipennus, joka lässähtää. Tai ainakin aluksi petyin, mutta nyt kun lukemisesta on kulunut muutama tunti aikaa, niin ehkäpä tarinalla pitikin olla sellainen paskanen loppuratkaisu. Ehkä loppu tuli minulle vain liian nopeasti...

En suosittele kirjaa herkille lukijoille! Ilkeitä tyttöjä ja hyytävää äitiyttä vinoutuneessa, kieroutuneessa maailmassa. Flynnin esikoisromaani tulee jäämään vielä pitkäksi aikaa mieleeni. Kiltti tyttö unohtui jo kauan sitten.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Tyttölapsia


Ljudmila Ulitskajan Tyttölapsia (2015, Siltala, suom. Arja Pikkupeura) valitsin luettavakseni siitä syystä, koska minua kiinnosti, miten tyttöyttä kuvataan Stalinin ajan neuvostoliittolaisessa kontekstissa. Novellikokoelman aiheet kiehtoivat minua etukäteen. Kertomuksissa kuvataan pääasiassa kouluakäyviä tyttöjä ja episodeja heidän elämästään. Ensimmäinen novellikokoelma nimensä mukaisesti Tyttölapsia seuraa samoja tyttöjä eri tarinoissa ja luo jatkuvuutta niiden välille. Kokoelman toinen osa nimeltään Lapsuus -49  sisältää huomattavasti lyhyempiä novelleja ja kertomusten henkilöhahmot vaihtuvat ja voivat olla poikiakin.

Kokonaisuutena pidin tästä kokoelmasta, vaikka aiheiltaan ja tunnelmaltaan se oli raskaskin ja paikoitellen rönsyilevä. Mieleenjäävintä oli kaksostyttöjen välisen suhteen  kuvaaminen ja toisen sisaren harjoittama henkinen julmuus sisartaan kohtaan. Novelleissa käsitellään kiusaamista, eriarvoisuutta, köyhyyttä ja häpeän tunteita. Ulitskaja kuvaa rohkeasti Vesirokko-nimisessä novellissa tyttöjen heräävää seksuaalisuutta ja seksileikkejä diplomaattiperheen tyttären kutsuilla. Vaikka kertomukset käsittelevätkin pääasiassa lapsia ja nuoria, niin niissä myös kuvataan aikuisten ja perheiden välisiä suhteita.

Minulle tuli jollain tapaa mieleeni Tyttölapsista Pakkalan Lapsia-novellikokoelma varmaan juuri tuon muotonsa takia, mutta myös psykogisen kerrontansa ansiosta. Ulitskajan mukana pääsee tyttöjen maailmaan ja mieleen hieman eri tavalla kuin perinteisessä tyttökirjassa.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Nokkela Neiti Etsivä valokuva-arvoituksen kimpussa


Tänä vuonna Neiti Etsivä täytti kunnioitettavat 85 vuotta! Ensimmäinen Neiti Etsivä: The Secret of the Old Clock (Neiti Etsivä ja kadonnut testamentti) debytoi vuonna 1930. Vaikka alkuperäinen Neiti Etsivä-sarja onkin jo lopetettu 2000-luvun alkupuolella, niin silti tämän punatukkaisen (tai blondin) etsivätytön seikkailut kiehtovat edelleen eri lukijapolvia. Onneksi olkoon ihana Paula Drew!

Neiti Etsivä ja valokuvan arvoitus (The Mysterious Image) ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 1984 ja seuraavana vuonna Suomessa. En ole aikaisemmin kirjaa lukenut ja nykyään se onkin harvinaisuus, josta  ei ole otettu uusia painoksia, kuten monista muista sarjan kirjoista. Paulan apua pyytää asianajaja-isä Carson Drew, jonka asiakasta kuuluisaa mainosvalokuvaajaa syytetään toisten valokuvaajien idoiden varastamisesta eli kuten nykyään sanottaisiin plagioinnista. Dallas Curry vakuuttaa syyttömyyttään, vaikka onkin tehnyt samankaltaisia mainoskuvia ja ikään kuin kopioinut muiden valokuvaajien ottamia töitä. Paula alkaa selvittää mysteeriä ja samalla hänellä on toinenkin arvoitus ratkaistavanaan, kun syytetyn valokuvaajan valokuvassa esiintynyt nuori naisnäyttelijä katoaa.

Paulan apureina ovat tutut tytöt Bess ja George. Paulan poikaystävä Ned Nickersonkin vilahtaa sivuilla ja he käyvät yhdessä syömässä. Romantiikkaa ei kyllä löydy tästä Neiti Etsivästä tippaakaan, kun tapaaminenkin lähinnä mainitaan. Sitä ennen Ned hyppää Paulan siniseen urheiluautoon kesken kaiken tämän jännittävän takaa-ajon ja tietenkin pilaa sen! Muistatteko jonkun Neiti Etsivän, jossa Paula ja Ned olisivat peräti suudelleet? Mysteeri vie Paulan välillä myös New Yorkiin, jonne hän sujahtelee kevyesti lentokoneella. Jotenkin hänen huoleton vapautensa on ihailtavaa tai kadehdittavaa...

Neiti Etsivä ja valokuvan arvoituksen on kirjoittanut James Duncan Lawrence. Kirjassa on ovela loppuyllätys ja päädyin samaan loppuratkaisuun Paulan kanssa. Plagioinnille on annettu myös uskottava selitys. Minusta tämä oli aika näppärä ja nokkela Neiti Etsivä!

Hyvät lukijat! Toivottavasti löydätte taas blogini, sillä nyt aktivoidun kirjani pitkän kirjoitusurakan jälkeen. Seuraavaksi aion lukea ei-tyttökirjan.