perjantai 18. elokuuta 2017

Margaret Atwood: Orjattaresi


Odotin kohuteoksen Orjattaresi (Tammi, 2017 suom. Matti Kannosto) uusintapainosta kuin kuuta nousevaa. Kirjastossa oli keväällä mielettömät varausjonot vanhempaan painokseen ja teokseen kohdistuu vieläkin satoja varauksia pääkaupunkiseudulla, vaikka kappalemäärä onkin lisääntynyt. Teoksen suosiota selittää myös kirjan pohjalta tehty uusi tv-sarja Handmaid's Tale. Uteliaisuuteni oli herännyt, kun kanadalaisen Margaret Atwoodin dystopiakirjasta puhuttiin 30 vuotta ilmestymisensä jälkeen edelleen hyvin ajankohtaisena, erityisesti presidentti Trumpin noustua valtaan Yhdysvalloissa.

Tulevaisuuden Amerikkaan sijoittuvassa romaanissa uskonnolliset fundamentalistit ovat ottaneet vallan ja Yhdysvallat on muuttunut Gileadin tasavallaksi. Naiset ovat alistettuja patrirarkaalisessa järjestyksessä. Naisten lisääntymisoikeudet on viety ja heillä ei ole oikeutta määrätä omasta kehostaan. Naiset eivät saa lukea eikä kirjoittaa. Kirjat on poltettu ja raamattuakin saavat lukea vain ylempiarvoiset miehet. Romaanin päähenkilö, nimetön nainen kertoo tarinaansa "orjattaren" asemassaan. Häntä kutsutaan Frediläiseksi, joka tulee talon isännän, komentajan mukaan. Frediläinen on vielä hedelmällinen, ja hedelmälliset naiset kiertävät ylemmän luokan perheissä tekemässä lapsia. Naisten hedelmällisyydelle on tapahtunut jotain sodan seurauksena. Romaanissa kerrotaan radioaktiivisista jätteistä, joita toiset ei-hedelmälliset tai kapinoivat naiset lähetetään siivoamaan siirtokuntiin. Kaikkea valvotaan tässä totalisaarisessa ja väkivaltaisessa yhteiskunnassa isoveljen tapaan.

Päähenkilö muistelee myös aikaisempaa elämäänsä, jolloin hänellä on ollut työpaikka, oma pankkitili, mies ja lapsi. Kaikki on riistetty pois nimeä myöten. Hän muistelee myös kouluttautumisjaksoaan muiden naisten kanssa tärkeään hedelmälliseen tehtäväänsä, joka tehdään perinteisellä tavalla. Intohimo ja nautinto ovat kuitenkin kiellettyjä. Minä arvuuttelin hänen nimeään ja päädyin, että se on June. Kirjan alkupuolella hän luettelee naisten nimiä, jotka ovat koulutuskeskuksessa. Hän kertoo heistä kaikista muista, mutta ei koskaan Junesta. Kertojana hän on kuitenkin epäluotettava.

Vaikka romaanin maailma on miehistä ylivaltaa kuvaava, niin miehet ovat lopulta kuitenkin vain sivuosassa. Naiset ovat pääosassa: palvelijoina, vaimoina, orjattarina tai prostitutioina. Heidän omia yhteisöjään, toisia niistä voisi ajatella jopa matriarkkaalisina. Mutta siellä missä on valtaa, on myös vastarintaa. Odotin kirjalta enemmän naisten välistä solidaarisuutta, kuten takakansi mainostaa kapinointia kaikkien kastien naisissa. Päähenkilö pääsee orjattaren asemasta lopulta pois, mutta loppu jää täysin avoimeksi, miten hänelle käy. En pitänyt juurikaan kyseisestä henkilöhahmosta, sillä hän ikään kuin ajelehtii "passiivisena" tilanteesta toiseen tai kuten häntä myöhemmissä historioitsijoiden huomioissa kutsutaan naureskellen hännystelijäksi.

Romaani oli muutenkin jonkinlainen pettymys ja epämiellyttävä lukukokemuksena. Ehkä tunteiden puuttuminen, tunnekylmyys ja rakkaudettomuus maailmassa teki siitä sellaisen.

tiistai 1. elokuuta 2017

9-vuotias Ella tykkää tyttökirjoista

Kesälomallani tapasin neljäsluokkalaisen Ellan, joka tykkää lukea paljon kirjoja. Anni Polvan Tiina-kirjat ja Carolyn Keenen Neiti Etsivät ovat tällä hetkellä Ellan suosikkilukemista. Nämä tyttökirjat ovat olleet myös omia suosikkejani samanikäisenä. Niinpä päätin haastatella Ellaa ja kysellä hänen mielipiteitään kirjoista.

1. Mitkä ovat lempikirjojasi?

Tiinat ja Neiti Etsivät.

2. Mitä luet tällä hetkellä?

Kahta kirjaa. Tiina kesälaitumella ja Neiti Etsivä ja kolmastoista helmi.

3. Mitä Tiina-kirjoja olet lukenut?

Tiina, Tiina eksyy, Tiina aloittaa oppikoulun ja Tiina ei pelkää.

4. Mikä Tiina-kirjoissa viehättää?

Tykkään lukea vanhanaikaisia kirjoja. Äiti ehdotti minulle kirjoja. Alkuun eka ei kiinnostanut, mutta kun luki, niin innostui. Haluan lukea kaikki osat jatkossa ja järjestyksessä tästä lähtien. Kannattaa lukea järjestyksessä, niin ei ole pihalla mitä aikaisemmin on tapahtunut.

5.  Mitä mieltä olet Tiinasta?

Tiina on erilainen kuin muut. Tiina ei välitä vaatteista ja tykkää hypätä aitojen yli. Tiina on rohkeampi kuin muut tytöt.

6. Mitä mieltä olet Tiinan perheestä?

Tiinan äiti on aika kiree. Isä on kiva. Veli on välillä ärsyttävä niin kuin munkin veli. Juha on kiva poika.

7. Entäs Neiti Etsivät?

Äidin kautta. Löysin kotoa äidin Neiti Etsivä ja Siniparran huone. Sen jälkeen olen lainannut kirjastosta lisää kirjoja. Tykkään salapoliisikirjoista. Paula Drew on todella kekseliäs ja mukava.

8. Minkä verran luet kirjoja?

Luen joka päivä. Kuukaudessa 4-10 kirjaa. Voin lukea tunnissa jopa sata sivua. Voin lukea monta tuntia päivässä. Lempiaineitani koulussa ovat äikkä ja englanti.

9. Minkälaisista kirjoista tykkäät?

Tykkään lukea jännittäviä salapoliisikirjoja. Hassuja kirjoja. Vanhanaikaisia kirjoja. Tykkään Ella-kirjoista. Olen lukenut Siskoni, vampyyri-sarjan ja olen lukenut kaikki Isa & Bea-kirjat.

Kiitos paljon Ellalle mukavasta haastattelusta! Minäkin innostuin lomalla lukemaan uudestaan Tiinalle otetaan pikkusisko. Se on vielä vähän kesken, koska olemme lukeneet kirjaa yhdessä ääneen perhepiirissä. Jospa otammekin Skype-yhteyden Ellaan, niin saamme kirjan loppuun...