tiistai 3. huhtikuuta 2018

Sangen opettavaisia tyttökirjoja



Lasten- ja nuortenkirjailija Toini Lehtinen-Palme kirjoitti suurimman osan tyttökirjoistaan 1940-luvulla. Luin ensimmäiseksi Talvisiskon (1949), joka kertoo köyhästä sepän tytöstä Ulpusta. Ulpu muuttaa pois kotoa rikkaan leskirouvan ja hänen kolmen poikansa luokse koulunkäynnin takia. Hyväntekijä Helvi-täti kustantaa Ulpun opinnot oppikoulussa. Haikein mielin Ulpu jättää kotinsa ja potee huonoa omatuntoa, kun häntä odottaa parempi tulevaisuus kuin muita perheen sisaruksia. Hän haluaa tulevaisuudessa auttaa heitä kaikkia.

Uuden perheen veljekset eivät aluksi ota "siskopuoltaan" kovin innokkaasti vastaan ja käyttäytyvät Ulpua kohtaan tylysti. Se ei kuitenkaan Ulpua lannista ja hän opiskelee hyvin ahkerasti ja kunnianhimoisesti. Hänellä on paljon kirittävää, koska hän haluaa ottaa ikätovereitaan kiinni opinnoissa. Vähitellen Ulpu ystävystyy perheen taiteellisesti lahjakkaan veljeksen Eeron kanssa. Hän saa myös uusia ystäviä koulusta ja erityisesti Jaakosta, runoilijan alusta tulee läheinen Ulpulle. Ulpu jopa syyllistyy vilppiin Jaakon takia ja häntä uhkaa koulusta erottaminen. Lukuvuoden aikana veljekset ja Helvi-täti kiintyvät yhä enemmän Ulpuun ja häntä pidetään kuin yhtenä perheen jäsenenä.

Kesän Ulpu viettää oman perheensä luona, mutta hän opiskelee koko ajan, koska haluaa suorittaa yhden kouluvuoden kesän aikana. Vanhemmilleen ja sisaruksilleen Ulpulla ei ole aikaa. Ulpu potee tästä myös huonoa omatuntoa. Seuraavan kouluvuoden aikana Ulpun äiti kuolee ja tyttö päättää lopettaa koulunkäynnin uuden perheensä vastustuksesta huolimatta. Hän palaa takaisin kotiin auttaakseen isäänsä ja sisaruksiaan kodin ja tilan hoidossa.


Annuli varttuu neidoksi päähenkilönä on 17-vuotias Annuli, joka muuttaa myös pois kotoa kesän ajaksi. Annuli etsii itseään ja elämäntehtäväänsä. Lähtöön vaikuttaa myös se, että Annulin nimismiesisä on avioitumassa Annulin entisen pianonsoiton opettajan kanssa tytön kauhistukseksi. Annuli vastustaa uhmakkaasti uutta äitipuoltaan. Annulin pianonsoiton opettajana on jatkanut nuori pastori Ruohisto, joka on tehnyt syvän vaikutuksen tyttöön puheillaan. Annuli palkataan lastenhoitajaksi varakkaan kauppaneuvoksen perheeseen.

Annulilla on aluksi sopeutumisvaikeuksia uudessa pestissään, mutta vähitellen hän voittaa perheen lasten ja vanhempien luottamuksen. Annuli tutustuu myös rikkaisiin naapureihin ja ystävystyy nuorten Pilvikin ja Pertin kanssa, joiden huoleton elämäntapa poikkeaa varsin paljon Annulin vakavasta ja mietiskelevästä elämänasenteesta. Annuli kieltäytyy esimerkiksi tanssimasta. Hän soittaa kyllä nuorten pitämissä tanssiaisissa ja, vaikka ne ovatkin tanssikappaleita, joita pastori ei hyväksy.

Annuli löytää myös kutsumuksensa kesän aikana, mistä pastori on myös "saarnannut". Lahjakas Annuli päättää syksyllä mennä musiikkiopiston sijasta lastenkotiin harjoittelijaksi. Annuli haluaa tehdä hyvää ja auttaa orpoja lapsia. Saman ikäisestä Pertistä Annuli ei enää välitä, sillä sydämen on vienyt vanhempi ja viisaampi pappismies.

Lehtinen-Palmen tyttökirjat ovat sujuvasti ja vetävästi kirjoitettuja, mutta niiden sanomat ovat moralistisen alleviivaavia ja sangen opettavaisia. Hyvät tyttösankarittaret esitetään epäitsekkäinä, itsensä uhraavina  ja altruistisina. Lehtinen-Palme on saanut Montgomeryltä vaikutteita, mikä näkyy erityisesti Annulin nimeämässä Hyvien ajatusten polku-metsätiessä. Ulpu taas pitää kovasti Anna-kirjoista. Vaikka ymmärrän toisaalta, että vanhemmassa tyttökirjallisuudessa korostuvat usein hyvän ja kunnollisen tyttöyden vaatimukset, niin ehkä minua pöyristytti näissä kirjoissa muodollisen koulutuksen evääminen tytöiltä heidän elämänurallaan.